Tässä jokunen päivä takaperin selkä ilmoitti olevansa liian väsynyt eikä toimi enää eli jälleen kerran tuli suojakramppi. Nyt vaan astetta isompi. Kiloja ei ollut onneksi kuin 140, mutta tein väsyneenä yhden toiston liikaa ja homma oli taputeltu.
Suojakramppeja on tullut ennenkin ja niistä on aina päästy eteenpäin, mutta tämä tuli todella huonoon saumaan, koska mastersin sm olisi ollut marraskuun puolessa välissä (vajaa 3 viikkoa) ja olisin ollut SE-kunnossa maastavedossa.
En pysty edes kuvailemaan sitä pettymyksen määrää tai tunnetta mikä tuli, kun tajusin, että kisoihin on ihan turha lähteä 😭
Työssäni personal trainerina jankkaan aina muille, että muista levätä, juoda ja syödä hyvin, käydä hieronnassa jne. ja sitten itse ei tee niinkuin neuvoo vaan kosauttaa homman ihan omaa tyhmyyttään…
Olen aina ollut ikiliikkuja / ADHD niin on vaikea sisäistää, että kroppa ei toimi enää niinkuin 10 vuotta sitten vaan tarvii sitä lepoa ja palautumista. Mutta tästä on muille ja varsinkin itselle opiksi, että rakasta itseäsi ja kroppaasi, lepää aina, kun mahdollista.
Koko ajan ei tarvitse suorittaa ja olla menossa.
Miten tästä sitten jatketaan?
Kuva on otettu, kun tein tempolla eli todella hitaasti, pienellä painolla penkkipunnerrusta. Jalat on penkillä sen takia, että selkä ei joutuisi jännitykseen.
Maastaveto ja kyykky aloitetaan jälleen kerran nollasta ja pikkuhiljaa lisätään painoja, mutta varsinkin mavereenissä kovia vetoja on vain joka toinen viikko, jotta suojakramppia ei tapahtuisi enää uudestaan ennen kisoja.
Toki siihen vaikuttaa myös se oma palautuminen, mistä nyt on otettu opiksi. Seuraava kuukausi on puhtaasti bodausta, siitä sitten pikkuhiljaa takaisin voimareeneihin.
Helmikuussa 2021 on penkkipunnerruksen sm-kisat, jota kohti tässä kovasti mennään ja silloin tulos on jo paljon lähempänä 100 kiloa kuin tällä hetkellä. 😊🙌
Viimeisimmät kommentit